Itsekuri: ominaisuus, joka parhaiten ennustaa menestystä



Itsekuri, kyky lykätä tarpeen tyydyttämistä.

Onko sinulla sitä? Mikäli on, on sinulla valtavan paljon suuremmat mahdollisuudet menestyä ja esimerkiksi rikastua.

Stanfordin yliopistossa tehtiin 60- ja 70-luvuilla yksinkertainen "vaahtokarkkikoe": Lapselle annetaan vaahtokarkki, ja kaksi vaihtoehtoa:

  1. Voi syödä vaahtokarkin heti, tai
  2. Odottaa 15 minuuttia, minkä jälkeen saa syötäväksi lisäksi toisen vaahtokarkin




Testin tarkoituksena oli mitata lapsen kykyä lykätä tarpeensa tyydyttämistä. Myöhemmin huomattiin tämän ennustavan menestystä äärimmäisen hyvin. Kun vuosien jälkeen lasten kasvettua aikuisiksi verrattiin hyvin suoriutuneita ensimmäisen vaahtokarkin syöneisiin, huomattiin monia mielenkiintoisia asioita. Tarpeen tyydytyksen lykänneet:

  • Olivat pärjänneet paremmin sekä koulussa että työelämässä
  • Olivat terveempiä
  • Kärsivät harvemmin huumeongelmista
  • Olivat harvemmin eronneita

Pohditaanpa päissämme, miten itsekuri ja kärsivällisyys liittyy säästämiseen ja sijoittamiseen. 

Päättelitte oikein.

Viime vuoden heinäkuussa National Bureau of Economic Research teki tutkimuksen yli seitsemänkymppisille amerikkalaisille, jossa kysyttiin seuraavaa:

Jos voit ottaa $100 nyt, tai odottaa vuoden ja saada suuremman palkkion, kuinka suuri palkkion pitäisi olla odottaaksesi?

Toisin sanoen, kuinka suuren tuotto-odotuksen haluaisit rahoillesi, ettet ottaisi niitä heti. Keskimääräinen pyydetty vuosituotto oli 54%.

Kun vastausta verrattiin vastaajan omaisuuden senhetkiseen arvoon, huomattiin kärsimättömyyden korreloivan selvästi matalamman vaurauden, huonomman terveyden, huonompien elintapojen sekä matalamman koulutustason kanssa. Mikä on syy-seuraus -suhde, sitä voi debatoida. Tuntuu kuitenkin kovin loogiselta, että tarpeen tyydytyksen lykkääminen eli itsekuri ja kärsivällisyys johtaisivat muun muassa siihen, että
  • tekee läksynsä ennen telkkarin eteen jumittumista
  • urheilee, vaikkei aina jaksaisi
  • onnistuu lopettamaan tupakoinnin
  • säästää, vaikka tekisi mieli jo ostaa uusi vimpain tai vaatteita

Onko sinulla itsekuria? Onnistutko lykkäämään tarpeen tyydyttämistä? Jos tämä ei ole luontaista, sitä pystyy harjoittelemaan. Mutta kuten aina: kaikkea kohtuudella.

Salkun kiertonopeuden vaikutus tuottoihin

kuva ccPixs.com

Ei, emme puhu kierrättämisestä, vaan salkun kiertonopeudesta.

Tarkastelin hetki sitten kahta tärkeintä lukua taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseksi: tuotto-odotusta sekä säästöprosenttia. Esimerkiksi 50% säästöasteella ja 10% tuotto-odotuksella taloudellinen riippumattomuus vie reilun 14 vuotta, jos olettaa 2% inflaation sekä sen, että salkku kiertää 100% joka vuosi. Tämä luonnollisesti on merkki varsin aktiivisesta sijoittamisesta. Monikaan ei näin tee ja osa sijoittaa pitkälti "Buy and Hold" -mentaliteetillä, tarkoituksena pitää osakkeet kutakuinkin ikuisesti.

Aktiivinen salkun kierrättäminen luonnollisesti laskee tuottoja, sillä kotiuttamattomat voitot voivat kasvaa korkoa korolle. Voittoja kotiuttaessa verottaja vie välistä 30% ja uuteen kiertoon päätynyt sijoituspääoma on siten pienempi. Tuottoja laskevat myös välityspalkkiot, jotka jätetään nyt tämän tarkastelun ulkopuolelle.

Kärjistäen, 10% vuosikorolla ja 2% inflaatiolla salkun kierto vaikuttaa vuosituottoihin seuraavanlaisesti

  • 100% kiertonopeudella maksat 3 prosenttiyksikköä veroa ja 2 inflaatioon. Jäljelle jää 5 prosenttiyksikköä veropuhdasta voittoa.
  • 50% kiertonopeudella maksat 1.5 prosenttiyksikköä veroa ja 2 inflaatioon. Jäljelle jää 6,5 prosenttiyksikköä voittoa, jossa on 1.5 prosenttiyksikköä verokuormaa.
  • 0% kiertonopeudella et maksa veroja, mutta inflaatio syö tuottosi 8 prosentin reaalikasvuun.
Kuten huomaat, aktiivisempi salkun kierrättäminen syö suhteessa melko suuren loven tuottoihin.

Pieni salkun kiertonopeus tietenkin kasvattaa salkun verokuormaa, joka realisoituisi, mikäli voittonsa kotiuttaisi. Mutta tarvitseeko niin oikeasti ikinä tehdä? Mikäli tuotoillaan meinaa rahoittaa elämäänsä, voi käytännössä jatkaa samaan rataan muuttamatta mitään. Mutta mikäli sijoitusomaisuutensa päättää yhtäkkiä realisoida tai muuntaa toiseen muotoon, kadottaa melko suuren siivun varallisuudestaan.

Kuinka ison? Se riippuu tuotoista, kiertonopeudesta sekä takana olevista sijoitusvuosista, mutta lähestyy lukua:
v = pov * (1+tp) * (1-kn) * (1+pov*kn)
Missä
pov = pääomaveroprosentti, 30%
tp = tuottoprosentti, esim 10%
kn = kiertonopeus, esim 50%
30% * (100% + 10%) * (100% - 50%) * (100% + 30% * 10%) = 18.975% 
Eli 10% tuottoprosentilla ja 50% kiertonopeudella verotaakka lähentelee noin 19% sijoitusomaisuudesta. Kymmenessä sijoitusvuodessa suhteellisesta verotaakasta on kasassa noin puolet.

Jos oletetaan 20% säästöprosentti ja tarkastellaan sen kautta tuotto-odotuksen ja salkun kiertonopeuden suhdetta taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseen, tilanne näyttää seuraavanlaiselta:
Tarkastellaanpa hieman keskiosasta oikealle olevaa kahdenkymmenen vuoden viivaa. Tämä viiva haluaa sanoa, että kahdessakymmenessä vuodessa taloudelliseen riippumattomuuteen neljäsosan kiertonopeudella tuotto-odotukseksi riittää 13%, kun taas täydellä kiertonopeudella vaaditaan 15%.

Kahden prosenttiyksikön ero. Olen hieman pettynyt. Odotin ehkä jotakin suurempaa. Kun tarkastellaan suurempia säästöprosentteja, kuvaajan kaaret taipuvat yhä pystysuoremmiksi ja vaikutus pienenee entisestään. Toisaalta, jo 13% on varsin vaikea saavutus, saati sitten 15% useamman vuoden yli.

Mutta näin kiertonopeutta tulisi ajatella: kuinka paljon pienempään tuotto-odotukseen tarvitsee päästä, eikä mielestäni, kuinka paljon se voi salkun tuottoa kasvattaa. Salkun kiertonopeuden rajoittaminen on sijoitusstrategiansa rakentamista erittäin pitkiin positioihin sekä liikkumavaransa rajoittamista ja siten mahdollisesti matalempiin tuottohin pääsemistä verohyötyjen vuoksi. Mutta tuotto-odotusten ei sovi olla kovin dramaattisesti matalemmat.

Nyrkkisääntönä: niukalla kiertonopeudella tuotto-odotuksiaan voi madaltaa prosenttiyksiköllä tai kahdella verrattuna aktiiviseen salkunhoitoon. Mutta omat laskelmat kannattaa tehdä.

Sijoitushistoriasi vuosituoton laskeminen

Meillä on  kaikilla pitkältä historialta sijoituksia. Onko sinua koskaan kiinnostanut, mikä on sijoitustesi vuosituotto? Tämä on todella tärkeä tieto, jos sinulla on pitkäaikaisia tavoitteita sijoituksillesi.
Jos olisi kerran sijoittanut yhden summan eikä sen jälkeen lisännyt tai vähentänyt sijoituspottiaan koskaan, olisi tämän laskeminen helppoa. Kun kuitenkin osakkeita on ostanut, myynyt, välillä osakepottia pienentäen ja välillä kasvattaen, menee laskeminen hieman hankalammaksi.

Pienenä ajatusharjoituksena, kummassa seuraavassa on parempi vuosituotto? Osaatko laskea sen?

  1. Sijoitat tammikuussa 1000 euroa ja syyskuussa 4000 euroa. Joulukuun lopussa sinulla onkin 6000 euroa - vuoden sisään 5000 euron sijoitukselle yhteensä 1000 euroa voittoa,
  2. Sijoitat tammikuussa 4000 euroa ja syyskuussa 1000 euroa lisää. Joulukuun lopussa sinulla on jälleen 6000 euroa - vuoden sisään yhtä lailla 5000 euron sijoitukselle yhteensä 1000 euroa voittoa.
Kummassa tapauksessa olet tehnyt paremmat sijoitukset?
Luonnollisesti vastaus on 1. Siinä on sijoitetulle pääomalle ollut parempi tuotto.

Miten lasket sijoitustesi vuosituoton koko historialta?

Alla oleva google dokumentti toimii esimerkkinä. Selitys seuraa alempana.

Kuva: google dokumentti sijoitusten vuosituoton laskemisesta

Tarvitset seuraavat tiedot:
  1. Sijoitusvarallisuutesi arvo tällä hetkellä
  2. Listan sijoitusvarallisuutesi lisäyksistä ja vähentämisistä päivämäärineen

Tuoton voi laskea käsin, mutta koron ratkaiseminen matemaattisesti on vähintäänkin työlästä. Helpointa on käyttää Google Spreadsheetin XIRR -funktiota.

XIRR funktio odottaa listaa maksuista, sekä maksujen päivämääristä. Negatiiviset maksut ovat sijoituspääoman lisäystä. Positiivinen maksu on sijoituspääoman vähennys. Myös sijoitusvarallisuuden nettonykyarvo tulee antaa XIRR-funktiolle positiivisena tämän päivän arvolla.

Mikäli aihe kiinnostaa enemmän, oheinen google-dokumentti selventää varmasti konkreettisesti:
https://docs.google.com/spreadsheets/d/1dbmjnafPGFopOULa4jVNgfgr5r2oiAW3g2B7jU8eIj8/copy

Miten rikastutaan? Kaksi kriittistä lukua



Miten vaurastua? Miten saavuttaa taloudellinen riippumattomuus? Yksi varmimmista, joskin aikaa vievä, tapa saavuttaa taloudellinen riippumattomuus on säästämällä ja sijoittamalla. Kuinka kauan siinä menee? Mikäli oletetaan kulutuksen pysyvän samana (mikä on kyllä epärealistinen oletus), tavoitteen saavuttamiseen vaikuttaa seuraavat kaksi lukua:

  1. Säästöprosentti
  2. Sijoitusten tuotto

Oletetaan esimerkiksi 2000 € nettokuukausitulot (huom, keston kannalta nettotulot ovat yhdentekeviä). 20% säästöasteella säästöön jää kuukaudessa 400 €.
Oletetaan 2% inflaatio. Jos saat 10% tuoton sijoituksillesi ja maksat joka vuosi voitoista 30% verot, jäljelle jää enää oikeasti 5% reaalituotto.
Kolmenkymmenenkolmen vuoden jälkeen säästössä on 384 000 € nykypäivän rahassa. Kun tästä nostaaa 5% vuosittain, taskuun jää 1600 €, eli saman verran, kuin kulutus oli alunperin.

Mutta entä jos ajatellaan niin päin, että haluat taloudellisesti riippumattomaksi 15 vuoden sisään, ja pystyt ehkä säästämään 30% nettotuloistasi, kuinka korkeaa tuottoa tarvitset?

Alla oleva diagrammi havainnollistaa näiden kahden muuttujan suhteen. Tummanpunainen alue on kaikki yli 60 vuotta kestävät yhdistelmät. Kirkkaanvihrein alue kuvaa 35-30 vuoden kestoa ja jokainen rajattu alue on viiden vuoden mittainen. Tarvittava tuotto edellä mainittuun tilanteeseen on noin 15%. Voit osoittaa diagrammia hiirellä lisätietojen saamiseksi. X on siis tuottoprosentti (ennen veroja, olettaen että joka vuosi maksat tuotosta verot) ja Y on säästöprosenttisi. Z kertoo keston vuosina tavoitteen saamiseksi.


Tätä asiaa voi monimutkaistaa esimerkiksi ottamalla nykyisen sijoitusomaisuuden huomioon, salkkunsa kiertonopeuden sekä varallisuutensa polttamisen nollaan jollakin elinodotuksella. Tämä tekisi tarkastelusta kovin yksilöllisen tai vaatisi jonkinlaista interaktiota. Ehkä jätän asian hautumaan tulevaa postia varten.

Usein sanotaan osakkeiden tuottavan keskimäärin noin 7% ennen veroja. Näillä tuotto-odotuksilla taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen vie oman aikansa: 10% säästöasteella 83 vuotta. 50% tuottoasteella kuitenkin enää 25 vuotta.

Harva pystyy säästämään tuloistaan puolia. Ne, jotka tähän pystyvät, ovat todennäköisesti sekä hyvätuloisia, että harkitsevia rahankäyttönsä suhteen. Toisaalta, kannattaa ehdottomasti tutustua blogiin "Mihin se raha menee", jossa pienituloinen onnistuu säästämään varsin merkittäviä osuuksia.

Oma säästöasteeni on noin 44%. Jos aloittaisin nollasta ja uskoisin pääseväni tuohon 7 prosentin tuottoon ennen veroja, olisi matkaa noin 29 vuotta. Tämä ei kuitenkaan itselleni riitä. Tänä vuonna tavoitteena on päästä yli 12% tuottoon verojen jälkeen.

Tämäkään ei riitä. Kun lueskelen muita blogeja, kuten esimerkiksi eräs helmistä Arvosijoittajan Tie, huomaan, että omassa sijoitusosaamisessani on vielä varsin runsaasti petrattavaa. Unelmoin pääseväni vielä 20% vuosituoton yläpuolelle aktiivisemmalla sijoitusotteella. Tämä vaatii muutaman asian sisäistämistä:
  • Kärsivällisyyttä hyvien sijoituskohteiden löytämisessä. Aina ei onnista, joten kohteita ei voi pusertaa.
  • Arvostustason määrittäminen. Analyysiosaamiseni on keskinkertaista. Tähän tulisi laittaa enemmän aikaa, niin siinä tulisi paremmaksi. Ehkä minun pitäisi tehdä analyysi jostakin yrityksestä esimerkiksi viikottain?
  • Ostohetkien odottaminen. Tämä liittyy kärsivällisyyteen. Vaikka potentiaalisia kohteita löytyy, tulisi löytyä myös hermoja odottaa hyvää hetkeä ostamiseen.
  • Käteisen pitäminen varalla. Kun ostohetki koittaa, ei voi kaiken olla sidottu muihin sijoituksiin, erityisesti erittäin epälikvideihin vertaislainoihin
Tässä alkaakin olemaan tälle vuodelle aika hyvä oppimistavoite.

Olenko jo taloudellisesti riippumaton? Kulujen tutkiskelua

Raotetaanpa omaa kulurakennettani. Tämä oli mielenkiintoinen harjoitus ja ensimmäinen oppi oli, etten tiedä ihan tarkkaan kaikkia kulujani. En seuraa riittävällä tarkkuudella satunnaisia kuluja, jotta osaisin vastata, kuinka paljon esimerkiksi ostoksiin ja viihteeseen menee kuukausittain rahaa. Moni muu asia on paljon helpompi arvioida tai tarkistaa tarkkaan. Allaoleva piirakka on melko tarkka, mutta suuntaa-antava. Eri asioiden kokoluokista se kuitenkin antaa varsin oikean kuvan. 

Klikkaa kuva suuremmaksi

Noin 3 200 € nettokuukausituloistani kuluja on noin 1 800 €. Säästöön jää 1 400 €, eli noin 44 %. Viime vuonna säästöön jäi varsin merkittävästi suurempi osuus johtuen erikoistilanteesta.
Matkustaminen on suurin kulueräni. Hyvä niin. Ulkomaanmatkoja tulee tehtyä useita vuodessa - viime vuonna kahdeksan - ja saan siitä suunnattomasti sisältöä elämään.
Auto ei ole minulle täysin pakollinen, mutta ilman sitä kuluttaisin juniin, takseihin ja busseihin mittavasti enemmän. Uuden auton hankkiminen tullee tälle vuodelle ajankohtaiseksi, mutta harkiten.
Ruokaan voisin kuluttaa todennäköisesti vähemmän. Tämä on myös hieman epäselvä kuluerä itselleni.

Nyt kun sijoitusomaisuuteni arvo on noin 215 000 €, jos saisin tälle 7 % vuosituoton verojen jälkeen, olisi aikaa taloudelliseen riippumattomuuteen jäljellä kolmisen vuotta. 10% vuosituotolla olen jo nyt maalissa. Vain 4%:llakin vuosia olisi (enää) alle 11. Tällä hetkellä pelkästään vertaislainasalkkuni kattaa melkein kaikki kuluni.


Tiukkaa herkkyysanalyysiä tilanteeni ei vielä kuitenkaan kestä. Saa tehdä lujasti töitä, jos tuottojen haluaa pysyvän kymmenessä prosentissa useita vuosia putkeen. Olenko siis taloudellisesti riippumaton? En. Nykyinen elintasoni kattaa perustarpeeni, mutta tuhlaamiseen ei ole varaa. Tavoitteeni ovat merkittävästi korkeammalla. Tulen saavuttamaan riippumattomuuden hyvissä ajoin ennen 40 vuotispäivääni (johon on 6 vuotta), mutta tavoite on elää tuolloin todella vauraasti.

Tarvitaan siis edelleen ansiotuloja, sekä korkeaa tuottoa. Korkea tuotto on näistä paljon vaikeampi ja opittavaa on paljon. Markkinat elävät, eikä milloinkaan voi jäädä makaamaan paikalleen.

2016 varallisuuteni kasvoi 82 000 €

Matkalla taloudellisen riippumattomuuden huipulle


Vuosi 2016 oli erittäin poikkeuksellinen ja pelkästään hyvässä mielessä. Vuoden kohokohtia olivat muun muassa kahdeksan ulkomaanmatkaa, irtisanoutuminen edelliseltä työnantajaltani, antelias irtisanoutumispaketti, neljä kuukautta kesälomaa ja uusi työ. Samalla kuitenkin nettovarallisuuteni kasvoi 82 000 €. Epäilen, että samaan en tule pääsemään vuosikymmeniin, jos koskaan.

Palkkatuloni olivat noin 131 000 €. Menoja oli noin 22 000 €, tuloveroa ja maksuja kertyi noin 55 000 € ja siten säästöön jäi huimat 54 000 €. Tämä on säästöprosenttina noin 70%.
Samalla nettopääomatuloja tuli noin 14 000 € ja realisoimatonta kasvua jäljellä 17 000 €. Kun alkuvuoden 2016 nettovarallisuuteen 210 000 € lisää nuo, ollaan vuoden 2017 alkua vastaavassa tilanteessa noin 295 000 €.

Nettovarallisuuden kehitys 2016

Tilanne ei tule missään nimessä jatkumaan samaan tapaan. Palkkani on hieman tippunut, enkä tule varmastikaan saamaan eropaketteja lähivuosiin - jos koskaan. Kuluni todennäköisesti pysyvät hyvin ennallaan, mutta nettotulojen laskiessa säästöprosentti laskenee 44 prosenttiin. Veroja maksetaan selvästi vähemmän. Lisäksi uskon suuremman osan pääomatuloistani realisoituvan jo vuoden aikana, koska merkittävä osa on kiinni vertaislainoissa ja osakkeet ovat myyntilaidalla. Näin ollen nettopääomatulot tulevat jonkin verran kasvamaan, mutta realisoimaton kasvu jää merkittävästi pienemmäksi, ehkä jopa noin kolmasosaan viimevuotisesta. Tavoite on saada noin 44 000 € nettovarallisuutta lisää vuonna 2017. Tällä yllettäisiin 339 000 € 1.1.2018 mennessä. Tämä on tavoitteeni.

Nettovarallisuuden kehitysennustus vuodelle 2017

Tavoite on siis saada palkkatuloista säästöön nettona 17 000 €. Näistä 10 000 € menee asunto- ja sijoituslainojen lyhennyksiin, joten sijoituksiin jää vain 7 000 €. Sijoitusomaisuuden pitäisi siis kasvaa nykyisestä noin 215 000 eurosta noin 249 000 euroon. Tämä tarvittavan 34 000 € nettovarallisuutta ja lyhennykset loput 10 000 €. Nykyisellä allokaatioilla osakkeille pitäisi saada 7% korko ja vertaislainoille 17% - verojen jälkeen. Tämä ei taida onnistua, paitsi jos ei tule lainkaan takapakkeja.
No, tavoite on tavoite. Tämä on siellä haihattelun yläpäässä, mutta etäisesti mahdollinen. Mikäli tuotot jäävät pienemmiksi, raavin kasaan lisää säästöjä.

Huh, millainen vuosi!

Eroon velasta

Velkastressi

Kotitalouksien velkaisuusaste on kasvanut viime vuosina. Kehitystä voisi pitää huolestuttavana, mutta 120% ei vielä ole valtavasti. Asuntolainan ottaminen heilauttaa kenet tahansa korottamaan keskiarvoa. Mutta keskiarvo ei olekaan se, mitä kannattaa katsoa. Tilasto viestii myös siitä, että vakavasti velkaantuneiden määrä on myös kasvanut.

Talousten velkaisuusaste, % nettotuloista

Samalla, kun velkaisuusaste on kasvanut, on myös niiden henkilöiden määrä, joilla on maksuhäiriömerkintä. Näitä on tullut 2008-2016 välisenä aikana neljäsosa lisää. Velkaisuusaste on kasvanut hieman vähemmän. Maksuhäiriöisten kasvu on selkeä merkki ongelmista: yhä useammalla on vaikeuksia selvitä veloistaan.

Henkilöt, joilla maksuhäiriö

Olen maininnut sijoittavani vertaislainoihin. Hyvin usein vastaan kävelee seuraavanlaisia hakemuksia:

  • Nettotulot 1500 €
  • Menot 1332 € poislukien asumiskulut
Ja lainalista on pitkä kuin nälkävuosi:


LainaLainaa jäljelläKuukausimaksu
Autolaina10000240
Yleislaina7600200
Ferratum Finland2000160
Resurs Bank1500109
Lainaaja2300103
j.w.-yhtiöt2000200
CASH BUDDY80080
Collector20020
Ellos tili60060
lainasto30030
mastercard41050
mcb finance76080
Summa284701332

Velkaisuusasteella mitattuna 28 470 € ei ole paljon. Mutta kun se aiheuttaa 1332 € juoksevia menoja joka kuukausi, puhutaan jo melko valtavasta määrästä. Vertailun vuoksi samalla lyhennyksellä voisi 2,25% korolla maksaa 300 000 euron suuruista 25 vuotta pitkää asuntolainaa.

Miten tästä selviää?


Onnekseni en ole vastaavanlaisessa tilanteessa ollut. Mutta jos olisin, harkitsisin seuraavia toimenpiteitä:

Pino / lumipallot


Kuten Rouva Rahahuoli on tehnyt, lainat järjestetään ja hoidetaan yksi kerrallaan pois aloittaen pienimmästä lainasta. Rouva rahahuoli kutsuu tätä lumipallojen sulattamiseksi, se on kuvaava termi.

Toinen usein käytetty tapa on lainojen "pinoaminen" korkoprosentin mukaan (eli kallein raha päällimmäiseksi). Molemmista tavoista voi lukea Lifehackeristä.

Lumipallolähestymisessä luotetaan motivaation kasvuun, kun yksi toisensa jälkeen veloistaan alkaa pääsemään eroon. Tässä on myös se hyvä puoli, että usein jokaisessa velassa on jonkinlaisia kuukausikustannuksia, joista myös pääsee tällä tavoin nopeammin eroon.

Pinossa ajatus lähtee siitä, että kun maksetaan kallein velka pois ensin, saadaan tehokkaammin ja nopeammin velat maksettua kun koko velkasumman korko pienenee. Tämä toimii, jos veloistaan laskee nimenomaan todelliset vuosikorot, joissa on mukana myös laskutuslisät yms.

Molemmat keinot ovat hyviä. Itse ehkä suosisin lumipalloa sen motivointivaikutuksen takia. Isompi lukumäärä velkoja tuntuisi myös stressaavammalta.

Tavaran myyminen


Lähes kaikilla on nurkat pullollaan tavaraa, jota ei tarvitse: vanhoja vaatteita, konsolipelejä, urheiluvälineitä, huonekaluja. Näiden myymisellä voi hyvinkin saada yhden pienen velan kuitattua, jolloin kuukausitaakka pienenee riittävästi ja alkaa jäämään jäljelle jotakin, jolla lyhentää muita velkoja.

Lainojen yhdistäminen


Tämä tuntuu paradoksaaliselta, mutta joskus tehokkain tie on ottaa uusi laina joilla maksaa vanhempia pois. Mutta tällöin täytyy huolehtia että:
  1. Uudella lainalla saa maksettua useita pieniä lainoja pois, jolloin on vähemmän huolehdittavaa kuukausittain.
  2. Uudella lainalla on oikeasti pienempi korko, kuin vanhoilla, mukaan lukien laskutuslisät.
  3. Sitoutuu kustannuksissa säästettävällä rahalla oikeasti maksamaan velkoja pois, eikä kasvata kulutustaan.
Lainojen yhdistäminen on hyvä keino, mikäli siten saa halvempaa lainaa. Mikäli sillä vain rahoittaa velkakierrettään ilman suunnitelmaa ja sitoutumista velkojensa hoitamisesta kunnialla, ainoastaan 
lykkää ja kasvattaa myöhempää talousahdinkoaan.

Iltasanomat uutisoi vuosi sitten, kuinka jollain oli jopa 180 000 euroa pelkkiä vertaislainoja - ikävä esimerkki siitä, miten velkakierre päättyy valtavaan pamaukseen ja elinikäiseen velkaloukkuun.

Maksuohjelman neuvottelu


Mikäli velkojaan ei pysty muuten hoitamaan, on mahdollista monissa tilanteissa neuvotella maksuohjelmasta velkojan kanssa. Viimeistään jos velat joutuvat perintään, on maksuohjelma useimmiten mahdollinen perintätoimiston kanssa. Velkojen siirtyminen perintään ei vielä tarkoita maksuhäiriömerkintää.

Maksuohjelmissa yleensä neuvotellaan velat uudelleen siten, että lainat pitenevät ja lyhennykset siten pienenevät. Tätä voi pitää viimeisenä mahdollisuutena veloistaan selviämiseen ennen ulosottoa.


Takuusäätiö

"Säätiön tarkoituksena on tukea kansalaisten velkaongelmien ehkäisyä ja niiden ratkaisemiseen tähtääviä toimintoja. Säätiö tukee erityisesti taloudellisesti haavoittuvassa elämäntilanteessa olevien henkilöiden, kuten laitoksissa olleiden tai sairaudesta tai muusta syystä taloudelliseen ahdinkoon joutuneiden, itsenäistä selviytymistä."
Ilmainen ammattiapu on hyvä asia. Takuusäätiö tarjoaa ilmaista velkaneuvontaa puhelimitse ja auttaa muutenkin velkaongelmissa muunmuossa lainojen yhdistämisellä. Omia kokemuksia ei ole, enkä heidän mainostamisestaan mitään itse hyödy, mutta varsin kunnialliselta touhulta vaikuttaa.

Kaikesta selviää


Mikäli olet talousvaikeuksissa, tee kartoitus tilanteestasi ja selvitä mahdollisuutesi. Tee kulukartoitus ja tutki, onko jotakin josta voisit edes hetkellisesti säästää. Yhdenkin lainan pois maksaminen parantaa usein tilannettasi merkittävästi.

Ja lopuksi, kun olet selvinnyt ahdingostasi, vältä vastaavaan tilanteeseen joutumista uudelleen. Aloita säästäminen, jotta tulevaisuudessa ei ole pakko ottaa yllättäviinkään menoihin suotta velkaa.

Tsemppiä!

Miten auton arvon aleneminen vaikuttaa kuukausikuluihin.

Arvon aleneminen usein jätetään huomioimatta auton kustannuksia arvioitaessa. Toisaalta, joku saattaa osata kertoa, että kannattaa ostaa auto, joka säilyttää arvonsa paremmin.

Vuosittaisesta arvonalenemasta on saatavilla varsin niukasti oikeaa dataa. Autoliiton kustannuslaskuri ehdottaa 14% automaattisesti, kun yli 10 vuoden vanha artikkeli ajovalo.net:issä antaa haarukan noin 10% ja 20% välillä, johon arvonalenema osuu riippuen auton iästä ja arvon "ominaissäilyvyydestä". Työkaluja kuitenkin löytää asian selvittämiseen ja niistä lisää blogikirjoituksen lopussa.

Otetaan esimerkkinä tyypillinen käytetyn auton hankintatilanne: olemme hankkimassa autoa, jota on tarkoitus pitää noin kolme vuotta. Auton hankintahinta ja arvon vuosittainen aleneminen aiheuttavat yhdessä kulun, jota haluan ymmärtää. Esimerkiksi 20 000 € arvoinen auto, joka menettää arvostaan vuodessa 14% aiheuttaa arvonalenemisen vuoksi kuukausikuluja tämän kolmen vuoden ajalta keskimäärin 202 €.

Mitä jos auto menettäisikin vain 10% arvostaan vuodessa, kuten joissain parhaimmissa ääritapauksissa? Kuinka kallis auto voi silti olla, mikäli haluan kuukausittaisen kulun pysyvän noin 200 eurossa? Vastaus: noin 27 000 €. Entä jos auto menettääkin arvostaan 20%? Silloin jo vain 15 000 € arvoinen auto on kustannuksiltaan samaa luokkaa.


 Huom, oikealla näkyvät luvut ovat kuukausikustannuksia.

 No ei asia aivan näin yksinkertainen ole. Auto sitoo pääomaa, jonka voi laittaa muualle poikimaan ja jos auton ostaa lainalla, on sillä luonnollisesti kustannus. Tällä hetkellä autoihin saattaa saada hyvinkin alhaisen kustannuksen rahoitusta. Auto siis hankitaan tietenkin lainarahalla, koska vaihtoehtokustannus - se että säästöjä käytettäisiin auton hankkimiseen sijoittamisen sijaan - on paljon kalliimpi vaihtoehto (usko pois).


Tilanne on hieman muuttunut. Ensinnäkin, auton hankinta tuli kalliimmaksi, kun pääomakustannukset otettiin huomioon. Toiseksi, samassa kustannusluokassa ovat tällä kertaa seuraavanlaiset vaihtoehdot:

  • 15 500 €, 20% arvonalenemisella
  • 20 000 €, 14% arvonalenemisella
  • 25 000 €, 10% arvonalenemisella


Päätelmät

Auton arvonalenemisella on merkittävä vaikutus. Parhaiten ja huonoiten arvonsa säilyttävillä voi teoriassa olla 10 000 € hintaero ilman kustannusvaikutusta. Asia kannattaa ottaa huomioon.

Miten voisi selvittää automerkkien hinnanalenemista?

Yksi melko hyvältä vaikuttava laskuri on a1.fi:n hinta-arviolaskuri. Laskurin tiedot perustuvat tullin tietoihin. Voit syöttää kiinnostavan auton tiedot ja tarkistaa, miten monta prosenttia hinta-arvio laskee, kun vuosimalli vanhenee ja kilometrejä tulee lisää.

Toinen hyvä palvelu on auto1.fi:n hintaseurantakäppyrä, josta pienellä askartelulla saa melko hyvän arvion arvon alenemiselle.

Vertaislainoilla 20% korkotuottoon


Mainitsin aiemmassa postissani sijoitusvarallisuuteni olevan noin 200 000 € ja kerroin avaavani tätä myöhemmissä posteissa.

Puhutaanpa vertaislainoista. Niissä on tällä hetkellä jo kiinni 100 000 € ja olen erittäin tyytyväinen.

Vertaislainapalveluita on syntynyt viime vuosina kuin sieniä sateella ja niistä löytyy hyvin keskustelua kaiken maailman suomi24-foorumeilta, mutta myös joitain hyviä omakohtaisia pohdintoja aiheesta.

Löytämiäni eri lähteitä lukemalla vertaislainoista saa helposti todella vääristyneen kuvan: että vertaislainaa hakevat vain ne kaikkein epätoivoisimmat, minkä vuoksi luottotappiot kasvavat suuriksi tiputtaen sijoittajan tuoton negatiiviseksi.

Asia ei ole ihan näin. Toki, vertaislainapalvelut ovat vaihtoehto yleensä heille, jotka eivät halvempaa rahaa mistään saa. Toisaalta, vertaislainojen helppous ja nopeus vie asiakkaita muilta lainamuodoilta, vaikka rahan hinta olisi kalliimpi. Vertaislainat ovat järjestäen pikavippejä halvempia. Lisäksi suuri osa hakemuksista hylätään.

"Mutta vertaislainat ovat vakuudettomia, kuka hullu sellaiseen antaa lainaa?" Ihan totta, ovat vakuudettomia lainoja. Mutta maksamatta jättämisellä on ikävä seuraus: maksuhäiriömerkintä. Käyttämissäni palveluissa lainan hakemisen edellytys on, ettei maksuhäiriömerkintää ole. Tämän uskon myös tarkoittavan sitä, että lainanottaja kokee myös asian tärkeänä ja pyrkii sitä myös tulevaisuudessa välttämään.

Tuottotilastoja voi katsella esimerkiksi Fellow Financelta, Fixuralta, Lainaajalta, Funding circleltä, AuxmoneyltäZopalta ja Bonrodalta näin aluksi. Maailma on näitä nykyään pullollaan. Vertaislainojen ilmoitetut keskimääräiset tuotot vaihtelevat 5% - 20% välillä. Mistä suuri vaihtelu johtuu? En osaa sanoa varmaksi, mutta epäilen kahta pääsyytä:

  1. Rahan kysynnän ja tarjonnan suhde, eli kuinka paljon houkutellaan sijoittajia vs. lainanhakijoita. Erityisesti instituutionaalisempien sijoittajien kiinnostuksella on valtava vaikutus.
  2. Hakijoiden screenaaminen, eli kuinka hyvin huonot hakijat on onnistuttu hylkäämään

Raotetaanpa omaa vertaislainasijoitussalkkua. Viime vuoden puolelta tämän vuoden heinäkuulle kokeilin eräitä palveluita 3000 € panoksella. Koska tuotot olivat todella korkeat, päätin siirtää merkittävän osan sijoitusomaisuudestani vertaislainoihin. Edelleen ollaan pysytty lähellä 20%:a. Tuottoprosentilla on tapana tippua hieman pääomaa lisättäessä, koska maksut tulevat epäsäännöllisillä viiveillä.




Mitä riskejä näette? Esimerkiksi:

  • Luottotappiot. Itselläni ei vielä yhtään maksukyvyttömyystilannetta. Epäilemättä luottotappioita tulee vielä ja se voi pahimmillaan jopa yhden kuukauden tuoton puolittaa, mutta sen suurempi ongelma se ei ole.
  • Myöhäismaksut. Tämä laskee luonnollisesti tuottoja, mutta kokemukseni mukaan varsin maltillisesti. Lainoista on jatkuvasti myöhässä neljännes, mutta maksut tulevat niihinkin ennen pitkää. Perintään menee jatkuvasti yksittäisiä maksuja, mutta nekin saadaan ajan kuluessa takaisin.
  • Entä jos kauppapaikka menee nurin? Tämä on periaatteessa mahdollista. Jos näin käy, voin jäädä itse hoitamaan niitä lukemattomia lainasopimuksia. Käytännössä kuitenkin lainat voisi myydä jollekin toiselle yritykselle pienellä nimellisarvonalennuksella. Saisin tappiota, mutta hallitusti. Pidän todennäköisempänä, että kauppapaikka ostettaisiin pois kilpailijan toimesta ja säilyttäisin pääomani.
  • Lama. Lama voisi pyyhkiä lainanottajien maksukyvyn laajasti, lisäten luottotappioiden määrää merkittävästi. Tätä vastaan ei ole hyviä keinoja ja toisaalta, osakemarkkinat tuskin olisivat turvassa tässä tilanteessa myöskään. Lama on pahin riski.

Tilastollisesti riskit ovat tällä hetkellä pienet, joten maailman pitää muuttua merkittävästi, jotta seuraa jotain pahaa. Mutta sitä kai sijoittaminen on, riskinottoa. Vertaislainoissa ne ovat mielestäni yleistä mielipidettä merkittävästi matalemmat.

Riskejään voi pienentää valitsemalla lainanottajat hyvin, esimerkiksi:

  • Sijoittamalla vain maihin, joissa on toimiva perintämenettely.
  • Suosimalla vanhempia sekä asuntosäästäjiä / asunnonomistajia (perintätilanteessa on omaisuutta)
  • Suosimalla naimisissa olevia (puoliso todennäköisesti jeesaa)
  • Välttää velkakierrettään rahoittavia
  • Suosimalla suurempituloisia, joilla on varaa nipistää


Yllättikö kokemukseni? Uskotko riskit suuremmiksi?